Aavikkoreissut ja vahan muutakin

Ensimmainen Bolivian puolen yopyminen oli meilla Tupizassa, joka on erittain pieni mutta sopo kaupunki vuoristossa. Jaimme sinne kahdeksi yoksi, mika oli ihan hyva vuoristoilmaan totuttautumisen kannalta, mika ei kaynytkaan ihan niin nopeasti kuin toivoimme. Minulla oli jarkyttava paansarky ja jo sangyssa kaantyminen hengastytti hulluna. Tupizasta siis ostimme meidan majoituspaikasta retken suola-aavikolle. Majatalon pitajanainen oli ehka ystavllisin ja sydammellisin ihminen jonka olen koskaan tavannut. Lupasi jopa lainata meille rahaa kun kummallakaan ei ollut kateista ja kaupungissa ei ollut automaattia ja pankki, josta saimme nostettua rahaa, oli vasta kahden paivan paasta auki.

-

Tien toisella puolella oleva HI-hostelli ei sitten ollutkaan niin mukava paikka. Hostellinpitajat olivat erittan tylyja ja muuttuivat viela tylyimmiksi kun meidan siella majailleet kaverit eivat ostaneetkaan heilta aavikkoreissua vaan ostivatkin sen meidan majatalosta. He keksivat vakisin syyn poliisin paikalle kutsumiseen, koska eivat voineet ymmartaa etta toisella israelilaistytolla oli kaksi passia, ranskan ja israelin. Tytot joutuivat sitten poliisiasemalle muutamaksi tunniksi asiaa selvittelemaan mika hidasti meidan reissuun lahtoa paljon. Mutta onneksi asia selvisi kuitenkin parhain pain.

-

Matkalle lahdettiin perjantaina kahdella jeepilla 10 gringon, kahden kuskin ja kahden kokin voimin. Matka oli erittain hyvin jarjestetty, pakettiin kuului majoitukset, aamupala, paivallinen, illallinen, valipalat ja tikkarit! :) Ruoat oli todella hyvia. Majoitus oli erinaisissa majataloissa aavikon pikkupikku kylissa. Yhteista kaikille oli jarkyttava kylmyys. Olimme siis reissussa kaikenkaikkiaan kolme yota ja nelja paivaa. Suihkuun paasimme vasta viimeisessa paikassa! Turha enaa pitaa meikalaista hienohelmana!!!! Lahdin reissuun vahan epavarmana silla ensimmaista paivaa edeltavana yona oksensin, todennakoisesti ruokamyrkytyksesta, mutta onneksi aamulla olo oli hieman parempi ja lahdin matkaan anskun hiilitablettien voimin.

-

Ensimmaisena paivana emme nahneet oikeastaan muuta kuin vuoria ja autiomata, mitka nekin olivat jo upeita itsessaan. "Tiet" ovat aavikolla erittain pomppuisia ja lievassa vuoristotaudissa olo oli paivan paatteeksi aika kamala. Muutkin olivat hiema heikossa hapessa illalla. Onneksi sain aussitytolta vuoristotautipillerin illalla ja olo oli kuin uudestisyntyneella seuraavana paivana. Nelja paivaa jatkunut paansarky oli kadonnut! Aavikolla paivat ovat todella kuumia ja yot vastaavasti todella kylmia, ilma on erittain kuivaa ja hiekkaa ja polya tunkee joka koloon. :D Mutta onneksi mahtavat maisemat kompensoivat.

-

Toisena ja kolmantena paivanan kierrettiin katsomassa laguuneja, geysireja, vuoria, tulivuoria, flamingoja ja mita uskomattomimpia maisemia. Toisen paivan lopussa paasimme uimaan kuumiin lahteisiin, mika parin paivan polyn ja suihkuttomuuden jalkeen oli taivaallista! Laamoja on joka puolella ja pikkukylissa elama on kuin toiselta vuosisadalta. Naiset pukeutuvat perinteisiin varikkaisiin asuihin. Kylat ovat erittain koyhia ja ihan eri planeetalta kuin meikalaiset. Viimeisena yona paasimme vihdoin suihkuun hostellissa jonka seinat oli tehty suolasta!

-

Neljantena paivana aloitimme aamun aikaisin katsomalla auringonnousua suola-aavikolla ja loppupaivan otimme gringo-kuvia aavikolla. Uyunin suola-aavikko on kasittamattoman iso noin 10,582 km². Matka loppui Uyunin kaupunkiin, josta otimme yobussin La Paziin. Bussimatka oli ehka yksi elamani tuskallisimmista kokemuksista ikina! Tie oli pommpuisempi kuin aavikolla ja luulin oikeasti valilla etta paa irtoaa. Matkaa mukavoitti myos meidan takapenkkiseurana istunut tytto, jolla oli pieni vauva, joka teki pienet tarpeet ensimmaisten tuntien aikana ja ansku joutui tata haistelemaan koko matkan. Kokonaismatka aika oli siis noin 11 tuntia. Oli aika voittajaolo kun paasimme perille! Onneksi vuoristotaudin oireet olivat jo tahan mennessa kaikilta havinnyt, enaa vain hengastyttaa.

-

La Pazissa(Bolivian paakaupunki) paasimme huippuhyvaan hostelliin (Loki), joka tuntui aavikon jalkeen viidentahden hotellilta. Eka paiva meni pyykkia pesten ja chillaillen. Kaikki olivat kuoleman vasyneita ja flunssaisia, mutta onnellisia huippureissun jalkeen. Tuntui ihan mukavalta paasta taas sivistyksen pariin. Toinen paiva vietettiin La Pazissa noitamarkkinoilla tuliaisia shoppaillen. Jossulta meinasi lahtea shpppailut taas lapasesta, kojut ovat taynna mita ihanimpia tavaroita! Huomenna jatketaan Anskun kanssa matkaa Titicaca-jarvelle, jossa olemme pari yota ja sitten Cuscoon. Reissua on enaa reilu viikko jaljella.

Hiekkaa hampaiden valissa ja vahan muuallakin

Teimme Cordobasta muutaman todella hienon reissun vuorille ja opettelimme kokalehtien imeskelya, vuoristotaudin oireiden lievittamisen toivossa. Huom kokalehdet ovat taysin laillisia taalla, eika niilla ole samoja viakutuksia kuin silla jalosteella!!!! Bolivian ja Argentiinan rajanylitys sujui ongelmitta. Hassua, etta yhden viivan ylitys kavellen vie sinut aivan eri maailmaan. Bolivian vaikutus alkoi jo nakymaan Humahuacassa Argentiinassa ja muissa ymparoivissa pikkukaupungeissa. Ihmiset olivat ihan erinakoisia, kokoisia ja muutenkin aivan erilaisia kuin stereotypia argentiinalaiset. Esimerkiksi paljon hiljaisempia. heh. Argentiinan pohjoisosissa ja Boliviassa on siis alkuperaiskansan osuus paaaljon isompi kuin esim. Etela Argentiinassa. Argentiina on erittain eurooppalainen Boliviaan verrattuna.


Boliviasta jatkoimme heti matkaa Tupizaan, jossa olimme kaksi yota ja ostimme neljan paivan kiertoreissun Bolivian aavikoille. Teimme reissun melkein tutussa porukassa silla tapasimme Cordobassa hostellissa muutaman australialaisen ja israelilaisen, jotka tapasimme uudestaan matkan varrella ja paatimme menna yhdessa aavikkoreissulle. Homma toimii siis nain, matkatoimistosta kaydaan varaamassa jeepit joihin tulee kuskit ja kokit mukaan. Kuski toimii myos oppaana. Reissusta on niin paljon kerrottavaa ja nyt internettiin haluavien jono takana on niin iso etta kerron siita myohemmin lisaa. Mutta tulimme siis perille eilen paivalla Uyuniin ja teimme sielta ehka elamani hirveimman bussimatkan La Paziin, jonne saavuttiin tana aamuna ja olemme taalla pari paivaa. Aavikkoreissusta myoh. lisaa siis.

Pikalisays

Meinasin unohtaa. Meilla on nyt Anskun kanssa tiimihousut ja rinkoissa upeat tiimimerkit. (Hirvivaroitusmerkit) Kiitos Kekelle! Suunnittelemme viela team pipojen ja takkien ostamista, mita kirkkaammat sen paremmat. :D

EQUIPO!

Reissun paalla

Saavuttiin aamulla Saltaan Cordobasta. Cordoba oli hieno kaupunki, mutta minun ja Anskun kaupunkikiintio alkaa olla jo taysi ja emme jaksa odottaa enaa luontokohteisiin paasemista. Salta sijaitsee jo vuoristoalueella ja tasta matka jatkuu vain ylospain! :D Nyt matkareitti on lyoty aika lukkoon paivineen sun muineen. Seuraavia kohteita ovat Jujuy ja sen lahialueet ja rajanylitys Boliviaan ja sielta yritamme paasta neljan paivan kiertoreissulle suola-aavikoille ja muihin hienoihin paikkoihin. Loppureissu menee La Pazin kautta Titicaca jarvelle, josta todennakoisesti Copacabanaan ja sitten Cuscoon. Cuscosta heitetaan sitten reissu Macchu Picchuun ja takaisin. Minulla on paluulento Cuscosta Bairesiin 6.6. ja vietan Bairesissa viela yhden viikonlopun. :)

Lentolippujen osto olikin sitten ihan oma prosessi, meinas jo melkeen itku tulla kun kaksi yhtiota ei hyvaksynyt mun luottokorttia, mutta onneksi Toolon matkatoimiston kautta sain sitten samat lennot ja vain noin 20 euroo kalliimmalla. Lentaminen on kylla taalla jarkyttavan kallista ja reissaammekin busseilla paaosin, ehka muutamaa junamatkaa lukuunottamatta. Paluulento oli kuitenkin pakko ottaa silla Cuscosta Bairesiin huruuttelee bussilla pikkasen liian kauan.

Hassua oli huomata etta bairesiin on jo nyt uskomaton ikava. Vaikka talla reissulla on ollut huomattavasti enemman koti-ikavaa kuin Stuttgartin ajoilla, niin silti tuo tangokaupunki on meikalaisen mielessa yksi parhaimmista kaupungeista missa olen kaynyt. Viihdyin siella todella hyvin ja paikasta ei vain voi olla tykkaamatta. Odotan kylla jo innolla Suomen kesaa ja piknikkeja Suomenlinnassa. :)

Iguazu, Wappu, Hyvästit ja Reissuun

Nyt on jaanyt viime aikoina kirjoittelu vahemmalle. Kirjoitan tekstia nyt Rosariosta yhdesta Argentiinan tarkemimmista kaupungeista. Tultiin tanne eilen illalla Anskun kanssa ja huomenna jatketaan Cordobaan ja sielta Saltaan. Viimeiset hetket Bairessissa oli todella hektisia ja kiireisia, ettei kirjoittelulle tahtonut jaada aikaa. Seli seli. :) Tassa valissa kerkesin kayda Iguazun vesiputouksilla. Ne oli aivan mielettomat!!! Kuvia on luvassa valitettavasti vasta kesakuussa. Valissa vietettiin Wappuakin, meilla oli bileet minun kampilla ja seuraavana paivana mentiin piknikille. Hauskaa oli, mutta Suomen Wapputunnelma jai kylla puuttumaan. :/

Minun kaveri Chilesta oli myos kaymassa Wappuviikonloppuna ja opetimme Felipelle muutamia juomistapoja. :D Felipe kylla taisi tietaa ne jo Stuttgartin ajoilta. Viimeviikolla meilla oli kurssin paatosseremonia joka oli osittain Suomen suurlahettilaan edustuskodissa. Oli aika hieno paikka. Sitten hyvastelimme lopun ryhman haikeina viikonlopunna, silla muut lahtivat rusketusta hankkimaan Brasiliaan loppuajaksi.

Olemmme nyt siis Anskun kanssa reissun paalla ja viimeisena kohteena haamottaa Macchu Picchu! Sielta lahistolta lennan sitten takaisin Bairesiin ja sielta koti-Suomeen kesakuun 10. Yritan paivitella reissujuttuja aina kun paasen nettiin. Mukavaa kesan alkua Suomeen!

Parasta lihaa ikinä, savusumua, purjehdusta....

Mistäs sitä taas aloittaisi, nyt on monta pientä juttua kirjotettavana. Mennään aikajärjestyksessä. Oltiin yksi ilta argentiinalaisten tuttaviemme järkkäämällä asadolla ja siis siellä ei mitään pikkupihvejä grillailtu vaan grilliin iskettiin älytön lihakimpale mistä sitten veisteltiin paloja. Oli muuten parasta lihaa tähän mennessä mitä oon koskaan saanut. En ennen tiennyt että lihakin voi sulaa suussa, mutta nyt sekin tuli todistettua. ☺ Täällä kerkesi olla jo pari erittäin kylmää yötä ja olin välillä ihan varma että palellun kuoliaaksi, en ole Suomessa koskaan palellut niin paljoa. Lämpö laski yhden päivän aikana +30 asteesta miinus nollan tienoille! Ja kun siihen liittää mukavan pikku kosteuden, melkein olemattoman lämmityksen ja kesävaatteet, niin meikäläinen tärisi muutaman päivän putkeen. Onneksi metrotunnelissa pääsee sentään lämpenemään. ☺ Mutta kylmyyttä ei onneksi kestänyt kuin noin 5 päivää ja nyt mennään taas päivisin 25 ja yli tienoilla. Öisin kyllä alkaa olla jo aika viileää ja takkiakin ihan on pitänyt käyttää.

Ilmeisesti Suomenkin uutisissa on ollut meidän pikku savusumusta juttuja. Se ei johdu argentiinalaisten innokkaasta grillailusta vaan maanviljelijät vähän kulottavat peltoja tms. Savua alkoi tulla ja hajua kaupunkiin jo yli viikko sitten ja se vain lisääntyi koko ajan. Haju ja savu tuli kämppiinkin tai ainakin meidän vetoiseen ikivanhaan kämppään jossa kaikki ikkunatkaan eivät ole ihan ehjiä. Viime perjantai ja lauantai oli kuitenkin pahimmat päivät kun näkyvyys oli noin 100m.(iltasanomien mukaan!) ja kun portaat käveli ylös niin tuntu että happi loppuu ihan täysin ja silmiä kirveltää. Paikalliset sanoi, että tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Täysin pilvettömänä päivänä taivasta ei näkynyt ollenkaan. Nyt tuuli onneksi kääntyi ja kolme päivää on taas voinut nauttia ”raikkaasta” miljoonakaupungin ilmasta. ☺

Sitten kävimme taas yhdellä yritysvierailulla suomalais- argentiinalaisen naisen maatilalla noin 100km kaupungista ulospäin. Yritysvierailu oli niinkin rankka että kiersimme vähän taloa ja loput päivästä istuimme asadosta ja muista herkuista nauttien. Tähän voisi tottua. ☺ Mutta nyt on koulua jäljellä enää 2,5 viikkoa ja deadlinet paukkuu ja kokeita on nyt monena päivänä ensi viikolla. Meidän pitää palauttaa melkein joka toinen päivä joku essee, että viimeiset viikot taitaa mennä aika tiiviisti kouluhommien parissa....as if!

Lähdimme Anskun kanssa viime perjantaina päiväreissulle Tigreen. Tigre on erityisesti Buenos Airesilaisten viikonlopun pakopaikka. Se on noin tunnin junamatkan päässä oleva pikkukaupunki, joka sijaitsee Rio de la Platan rannalla ja suistoalueella. Joki on erittäin leveä tästä kohtaa ja se on täynnä pikkusaaria. Tuli melkein mieleen Saimaa siellä seilatessa. ☺ Ja koti-ikävä! Lähdimme siis Tigreen perinteisell turistikiertueelle, mutta loppujen lopuksi päädyimme purjehtimaan hippirastapapan puisella antiikkipurjeveneellä jokea pitkin koko päivän jonka jälkeen menimme saarelle, jossa kyseinen herra asuu yksin ja pitää ravintolaa pystyssä. Meille tarjottiin kaikki ruoat ja juomat ja monta kuppia matea. Päädyimme purjeveneelle Mendozan raftingreissulla tutustumamme kaverin kautta. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista päivistä koko reissun aikana! Purjeveneessä ei ollut moottoria ja meidän piti aina soutaa kun tuuli loppui. ☺ Tässä kuulumiset tällä kertaa, huomenna lähdetään Iguazuun päin hieman vesiputouksia katsomaan.

Mielenosoituksia ja tyhjiä lihatiskejä

Tässä on nyt taas ollut jonkin aikaa hiljaista Jossun blogirintamalla. Kyse ei ole laiskuudesta tai ehkä vähän, mutta ei ole ollut kovin kummoista kirjoitettavaa. Olenkin seuraavaan keräillyt jotain tämän maan erikoisuuksia ja eroavaisuuksia näin Suomalaisiin tapoihin tottuneelta. Mutta ensiksi lyhyesti kuulumisia. Chilen reissun jälkeen oli meillä ja on vieläkin aika kiirettä koulurintamalla, meillä oli kokeita ja esseiden palautuksia. Olemme olleet lähes koko porukka kokoajan Bairesissa. Jotain kerrottavaa tietysti on, mutta ei niin mukavaa. Minut ja kaverini ryöstettiin kun olimme nostamassa rahaa. No omaa tyhmyyttä siinä oli tietysti mukana, sillä menimme illalla ykköset päällä blondeina nostamaan rahaa ja mies tuli nostokoppiin ja otti molempien rahat ja nosti vielä vähän lisää mun kortilla, joka oli edelleen automaatissa. Onneksi ei käynyt pahemmin eikä ryöstäjällä ollut asetta mukana. Täällä on nyt parin viikon sisällä lähtenyt muiltakin ihmisiltä rahaa ja kännyköitä. Johtuneekohan poliittisesti hieman epävarmasta tilanteesta.

Ilmeisesti Suomenkin uutisissa on jonkun verran ollut Argentiinan maanviljelijöiden tilanteesta, mutta annetaan nyt vielä pieni tiivistelmä paikallaolijan näkökulmasta. Siis hommahan alkoi silloin kun olimme Chilen reissussa. Argentiinan presidentti päätti nostaa maanviljelijöiden vientiveroa josta yllättäen ei kovasti maanviljelijöiden keskuudessa pidetty. No farmarit laittoivat hieman barrikadeja etenkin Buenos Airesiin johtaville teille eivätkä päästäneet/paasta lihaa ja muita maanviljelystuotteita läpi. Siitä johtui myös se meidän 11 extratunnin odottelu bussissa. Kaupoista on lähes kaikki liha loppu, mikä on Argentiinassa järkyttävää!!! Lihatiskit on täällä pikkasen isompia kuin Suomessa ja jengi ei tiedä mitä syödä kun ei ole lihaa. Pobrecitos! Täällä järjestettiin myös aika reippaita ja kookkaita mielenosoituksia, mutta presidentti ei suostunut aluksi edes neuvottelemaan. Vielä viime viikolla, joka päivä näki kaduilla ihmisiä kattiloita hakkaamassa ja kulkemassa pääaukiolle päin. Nyt tilanne on helpottunut, en ole kuitenkaan ihan varma sillä olen ollut uutispimennossa kun intternetti taas vaihteeksi lakkasi toimimasta. Argentiinassa mielenosoituksia järjestetään aika helposti ja lähes joka päivä näkee jonkun pienimuotoisen mielenosoituksen ja aihe voi olla lähes mitä tahansa. Mutta nämä viimeaikaiset ovat olleet hieman kookkaampia. Yksi mielenkiintoinen tosin hieman surullinen juttu on ”Piqueterokset” en ole ihan varma miten kirjoitetaan... Tämä jengi on palkattua mielenosoittajamassaa. Heille annetaan valmiit banderollit ja kyydit maksetaan mielenosoituspaikalle ja eikun mieltä osoittamaan. Muistaakseni, jotkin puolueet ovat palkanneet näitä jotta heidän kannatus näyttää suuremmalta....Korjatkaa jos olen väärässä ja tiedätte paremmin. Yleensä valitettavasti nämä piqueterokset ovat myös hieman alttiimpia rähisemään. Näitä on myös käytetty Botnian vastaisissa mielenosoituksissa Frey Bentosissa.

Sitten ei niin vakaviin asioihin: argentiinalaiset ovat huomattavasti parempia jonottamaan kuin Chileläiset. :) Täällä jengi seisoo bussipysäkillä tikkusuorassa jonossa ja jonossa ei etuilla! Myös suomalaiset voisivat ottaa tästä hieman mallia. Roskien ”lajittelu” taas ei ole niin hyvällä mallilla kuin siellä kotimantereella. Lajittelua ei siis ole tai ainakaan kotona tehtävää. Roskat lingotaan kaduille älyttömiin kasoihin ja illalla noin kuuden seitsemän maissa ilmestyy hieman huonompiosaiset ihmiset jotka käyvät käsin läpi, joka ikisen jätesäkin. He nappaavat sieltä mukaan kaiken käyttökelpoisen ja muovin, alumiinin ja paperin, jotka he sitten myyvät eteenpäin. Muuta lajittelua ei ole, roska-autot keräävät sitten nämä ylijääneet pussit kaduilta. Tällainen pieni ympäristöihmisen komentti. Roskia ei muuten tarvitse itse viedä kadulle vaan ne jätetään kotioven ulkopuolelle rappukäytävään, josta ovimies käy ne noukkimassa. Ovimies on muutenkin aika hassu tyyppi. Herra pesee lattiat aina aamulla ja kadun, oven edestä. Kyllä ymppäjengi - kaikki vesi pesuaineineen ei todellakaan mene mihinkään viemäriin vaan kaikki, myös rappukäytävästä tuleva vesi huuhdotaan suoraan kadulle. Kun ovimies on hoitanut hommansa ne jää kaikki hengaamaan oven ulkopuolelle ja nyökkäilee toisilleen kadun toiselle puolelle ja tuijottelee töihin meneviä ihmisiä. Tästä kulttuurista pidän. :) Meidän ovimies on onneksi todella mukava tosin kaikilla ei ole ollut niin hyvä tuuri vaan ovimies on ottanut osan ulkomaalaisista silmätikuikseen jonka jälkeen kaikki mitä talossa tapahtuu on heidän syytä. Taloista ei muuten pääse ulos ilman avainta.

Pikkujuttuja riittäisi vielä moneksi kappaleeksi, mutta en viitsi uuvuttaa teitä ihan täysin vaan jätän jotain kirjoitettavaa myös myöhemmäksi. Vika kuukausi Bairesissa lähti muuten käyntiin, jonka jälkeen Jossu suuntaa nokkansa kohti Boliviaa ja Perua. Tässä pitäisi nyt kuukauden sisällä hoitaa kaikki pikkujutut mitä on kokoajan meinannut, mutta ei ole kerennyt tai saanut aikaiseksi. Kohtapuoliin ajattelin lähteä myös käymään Iguazun vesiputouksilla, Argentiinan ja Brasilian rajalla. Postimerkkien ostosta pitää vielä mainita. Jotta sain muutaman hassun postikortin lähetettyä piti odottaa tunti postin toimistossa vuoroa, (kunhan ensin löysin postin, josta myydään ulkomaille meneviä postimerkkejä!) onneksi olen tunnettu kyvystä nukahdella erinäisiin paikkoihin ja otin sitten samalla pienet tirsat siinä odotellessa. :) Systeemi ei täällä ehkä ole tehokkain mutta kärsivällisyys ainakin kasvaa!

Yksi juttu pitaa viela lisata. Olimme tanaan UADE:n (Universidad Argentina de la Empresa) siis yliopistomme uuden siiven avajaisissa. Tilaisuus oli perusavajaistilaisuus, mutta persoonallisen ja erittain Argentiinalaisen siita teki maan suurimpien yhtioiden (ilmeisesti) pomojen paikalla olo. He eivat pitaneet puheita tms vaan kavivat potkaisemassa jalkapallon maaliin ja yksi heitti koripallon koriin! Tilaisuus pidettiin siis uudessa hienossa liikuntasalissa. Tama ei voisi tapahtua muualla kuin Argentiinassa! :)